Seitanpaisti punaviinissä

Joulun alla ruokablogit pursusivat erilaisia seitanpaisteja, mutta joulukiireissä omani jäi tekemättä. Nyt sitten. Ohje oli aika päästä temmattu, mutta onnistui silti hyvin. Täytteksi laitoin punaisia linssejä ja aurinkokuivattua tomaattia. Kivaa vaihtelua keittämisen ja marinoimisen sijaan. Punaviini ja seitan-yhdistelmästä innostuin jouluna kun äidin ihka uusi liesi ei toiminutkaan. Pannulla paistamisen sijaan piti valmistaa seitanit uunissa. Muuta marinadia ei ollut joten lorautin punkkua ja chilikastiketta vuokaan ja pilkoin joukkoon runsaasti tomaattia. Tuli muuten aika hemmetin hyvää.

Seitan:
3dl gluteiinijauhoja
1dl gramjauhoja
1tlk gogreen valkoisia papuja
1tl paprikajauhetta
2tl yrttejä, esim. oregano, basilika, rosmariini
1rkl tomaattipyrettä
2rkl sweet chili kastiketta
2tl soijakastiketta
2 valkosipulinkynttä
1.5dl vettä

Sosueta pavut, chilikastike, tomaattipyre, valkosipuli ja vesi sauvasekoittimella tasaiseksi massaksi. Sekoita kuivat ainekset keskenään ja lisää neste. Vaivaa muutama min. Tarvittaessa voi lorauttaa tipan vettä lisää.

Täyte: 
1tlk gogreen punaisia linssejä
n. 6kpl aurinkokuivattuja tomaatteja pilkottuna pienksi.
1rkl vegaanista pestoa
1 sipuli hienonnettuna
pieni nippu rukolaa hienonnettuna

Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen.
Kaulitse seitan ohueksi levyksi. Sekoita täytteen ainekset keskenään ja levitä täytettä koko seitann päälle. Kääri tiiviiksi rullaksi ja nipistä päädyt kiinni. Kääri rulla folioon ja rullaa päät tiiviisti kiinni. Itse teen aina veitsellä muutaman reiän folion pintaan sillä pelkään että se räjähtää. Voitte kutsua hulluksi :)
Aseta uunivuokaan ja paista 1.5-2h. Oma uunini vaatii seitanin kohdalla usein pidemmän paistoajan kuin monissa ohjeissa sanotaan. Pidin lähes 2h.

Lisukkeeksi:
2 valkosipulin kynttä
3tomaattia
1 sipuli
1.5dl punaviiniä

Kääri seitan pois foliosta ja kaada 1dl punaviiniä uunivuoan pohjalle. Aseta seitan saumakohta alaspäin viiniin ja pilko ympärille tomaatit ja sipulit. Peitä vuoka foliolla jottei seitanin pinta pala ja paista 20min. Käännä seitan ja jatka paistamista kunnes tomaatit ja sipuli ovat pehmenneitä ja kypsiä. Tosiasia on että minulla tämä paisti vietti uunissa varmaan kolme tuntia, kun se piti vielä erikseen lämmittää syöntiä varten. Yhtään ei kyllä haitannut ja oikein hyvä tuli! Seitan harvemmin ylikypsyy, varsinkin kun se saa muhia rauhassa nesteessä jottei se pääse kuivumaan. Huomaa että punaviini värjää seitanin pinnan tummaksi. Se ei siis ole palanutta vaikka saattaakin näyttää siltä.

Seitanista pitää alkaa tekemään enemmänkin variaatioita. Kannattaa pitää silmät auki lihareseptienkin kohdalla. Yleensä sieltä löytyy loistavat täytteet ja marinadit myös seitania varten. Lisukkeena tarjosin kylmää pasta-parsakaalisalaattia.
1

Kissojen aktivointi

Varmasti hyvin moni kissanomistaja miettii välillä päänsä puhki miten saisi kattinsa liikkumaan, puuhastelemaan ja viihtymään, oli syynä sitten tilanpuute, ylipaino, tylsyys tai vanhuus. Meillä on tilanne kaksi pentua ja paljon energiaa! Tätä energiaa pitäisi saada kulutettua mielellän keinoilla joka ei liity toisensa kiusaamiseen. Tuhoja meillä ei tehdä onnkesi mutta kissoille haluaa silti keksiä mielekästä tekemistä jossa voisi vähän käyttää aivojakin. Naksutinkoulutus on aloitettu ja Vega osaa jo nuolaista sormenpäätä kun sen hänelle osoittaa. Tämä vaattii toistaiseksi pienen muistutuksen herkkupalan muodossa, nuolaisu on kuitenkin jo selkeä toiminto nuolaisu-herkun odotus! eikä enää herkun maun nuolemista pois sormenpäästä. Kehitystä on siis tapahtunut!

Tänään ovelle kiikutettiin aktivointilauta jonka ostimme äidin kanssa puoliksi. Ei voi muuta sanoa kuin että loistava kapine! Aktivointipallo meiltä jo löytyykin, mutta se tyhjenee nopeasti ja yleensä pyörii sohvan alle piiloon, mistä vain toinen kissa sen saa haettua. Lauta on tarpeeksi jykevä, ei siis mikään muovipalanen vain. Siinä on monta eri kohtaa naksuille ja jokaisessa kissa joutuu miettimään ainakin hetken. Meillä tosin kesti 3min kun molemmat osasivat ottaa naksut kaikista piiloista. Aikaa siinä kuitenkin menee ja nuo pääsevät puuhailemaan vierekkäin ei-painien.

Ei voi muuta sanoa kuin että suosittelen kovasti! Varsinkin perheissä joissa syödään enemmän naksuja, voi päivän annoksen tarjota tältä laudalta. Kissoilla on puuhaa itse ollessa poissa ja vähentää varmasti monen ahmintaa. Naksut myös pureskellaan paremmin kun ne yksi kerrallaan kalastellaan. Edelleen pakonomaisesti muistutan kaikkia tutustumaan kuivamuonien pakkausselosteisiin ja tarjoamaan kissoille laadukasta tavaraa! Meillä naksut toimivat vain leikeissä, kuten tässä. Näin ei tarvitse keksiä erillisiä herkkupaloja esim. naksutinkoulutukseen vaan voi tarjota laadukasta kuivasapuskaa erikoisherkkuna!


Tarkennuksena vielä että aktivointilauta tuli tässä setissä ja mukana myös lelulaatikko josta kissat voivat kalastella kulkusilla varustettuja palloja. Naoksen mielestä tämä mahdoton tehtävä on tietenkin huippuhauskaa. Vega irrotti ensitöikseen pitkän lelukepin jonka päässä on hiiri. Nyt Vegan tehtävä näyttääkin olevan verjella tätä lelua keinolla millä hyvänsä. Tyttö murisee minkä ehtii ja kuljettaa saalistaan ympäriinsä tyytyväisenä...
0

Lettuja aamupalaksi

Lettuja... taas... jee!

Yleensä teen letut mieluiten esim. jogurtista. Pitkästä aikaa sängynpohjasta mumistiin että lettuja aamupalaksi joten pitihän näitä tehdä vaikka jogurttia ei ollutkaan. Hyvä näin, sillä paremmalla omatunnollahan syön itsekin näitä hieman kevyempiä lettuja! Faktahan on että parhaat letut tulevan siitä ei-kevyestä vaniljajogurtista tai kookoskermasta, nams.

Letut:
1dl kaurahiutaleita
4dl vehnäjauhoja
2rkl polentaa
2dl kookosmaitoa, light versiota
Soijamaitoa tarpeen mukaan
3rkl sokeria
1tl vaniljasokeria
1rkl hunajaa
0.5dl omenasosetta
1tl leivinjauhetta
0.5tl ruokasoodaa

Sekoita kaikki ainekset keskenään soijamaitoa lukuunottamatta, itse käytän vatkainta lettujen teossa. Odottele noin 5min jotta kaurahiutaleet ovat hieman turvonneet. Sitten sekoittele ja norota joukkoon soijamaitoa kunnes koostumus on tarpeeksi vetelä. Tämä jakaa mielipiteitä, itse pidän paksummasta taikinasta, toiset haluavat sen olevan niinkin vetelää että taikina valuu itsestään koko pannun alueelle.

Paista hieman keskilämpöä kuumemmalla pienessä tilkassa öljyä. Tarjoile ihanien marjojen ja hedelmien kera!
Terveellinen versio tulee käyttämällä mustikoita, tyrnejä, kiiviä ja goji marjoja! Harmaan ja pimeän joulun keskellä värikäs vitamiinipommi starttaa aamun paremmin kuin mikään muu!
2

Luista lihaa kissalle

Meillä ei siis ole sallittua matolla syönti ja Naos komennettiinkin sieltä heti pois kuvien ottamisen jälkeen. Tässä Naos saa ihka ensimmäisen kanankoipensa.
Raakaruokavaliolla olevien kissojen kalkinsaannista on huolehdittava. Kissan ruokavaliossa kalkki-fosforisuhteen  on oltava n. 1,2:1, eli kalkkia hieman enemmän kuin fosforia. Pennuilla kalkin määrä ruokavaliossa voi olla vielä suurempikin. Jos kalkkilisistä ei huolehdi, seurauksena voi olla kohtalokas paperiluutauti, kun kisun elimistö imee tarvittavan kalkin luista. Liikaa kalkin saantia on myös varottava, ettei se kuormita elimistöä. Vitamiini ja kalkkilisille sanotaan olevan tarvetta kun kissan ruokavaliosta yli puolet on säännöllisesti vitaminoimatonta märkäruokaa tai raakaa lihaa.


Hyviä kalkkilisiä ovat munankuorijauhe (1tl/ tarjottu lihakilo), luineen jauhettu liha, broiskun siivet, kaulat ja koivet jne. Myös multicat valmisteeseen on lisätty kalkkia. Meillä on käytössä nuo kaikki. Kissojen saadessa riistaa, jossa on runsaasti fosforia, ripottelen aivan pikkuisen munankuorijauhetta päälle. Jauheuttua broiskun siipeä on aina tarjolla iltapalaksi ja multicatit saadaan päivittäin vitamiinien turvaamiseksi. Aina välillä istun alas ja otan finelin, multicatit ja laskimen, sekä tarkistan ruokavalion olevan tasapainossa. Jos kissa ei saa muuta kalkkilisää, luista lihaa voi ruokavaliossa olla noin 1/3, pennulla jopa puolet! Huomaa siis pennun suurempi kalkintarve. Tämä tuleekin esille multicat ohjesituksessa, jossa pennulle on isommat suositusannokset. Muista siis että jos annat kalkkia useasta lähteestä, tasapainota nämä keskenään. Jos tarjoat riittävästi kalkkia ravinnossa, muista silti vitamiinilisät erikseen.

Pienellä vaivalla kissa voi hyvin ja saa nauttia monipuolisesta ja terveellisestä ruoasta. Ennen raakaruokintaan ryhtymistä suosittelen kahlaamaan lävitse ainakin  Maarun kotisivut ja Kissamaailman ruokintaosion Barf- ja raakaruoka aiheiset ketjut. Muistakaas myös että koirien ja kissojen barf ei ole sama asia :)

Tänään meidän Naos sai ihka ensimmäisen kanankoipensa. Ideana oli enemmänkin antaa pedolle tekemistä ja puuhaa, kuin tyydyttää kalkintarve. Siiven ehkä saisi jo syötyä mutta koiven luu on ainakin vielä turhan iso. Kovin tyytyväinen kuitenkin oli ja murisi kovasti kaikelle mikä tuli lähelle tuhotessaan tätä saalista. Matoltakin pysyi loppujen lopuksi poissa kun istuin lattialla keittiön ja olohuoneen välissä vahtimassa.

Hiljattain törmäsin eräässä kirjaston kirjassa ohjeeseen että ''keittämättömien kanankoipien antamista kannattaa kuitenkin välttää sillä niissä voi pesiä salmonella''. Tästä lauseesta järkytyin kovasti, muistakaa kaikki kissanomistajat ettei kissalle missään nimessä saa antaa keitettyä kananluuta! Keitettäessä luu muuttuu sälemäiseksi piikiksi ja voi olla kohtalokas kissallesi! Kissa syö luonnossa raakaa lintua, hiirtä, rottaa ja vaikka mitä, joten elimistö on salmonellaankin nähden järeämpi kuin ihmisen ja suunniteltu popsimaan luut raakana!

Hyvää luista lihaa olen itse saanut Murren Murkinasta! Kokonaisena jauhettua broiskua, jauhettua kanan siipeä, kanan kauloja ja selkiä sekä siipiä. Miinuksena noissa on että jäisenä pilkkominen vaatii omat operaatiot. Nuo jauhetut ovat pötköihin pakattuina ja veitsi+vasara yhdistelmällä lohkoutuvat aina nätiksi viipaleiksi. Tuoreita kananpojan siipiä (niitä hornet kokoisia) onkin vaikea löytää maustamattomana. Ilokseni huomasin että ainakin Kampin K-market vastasi pyyntöön nopeasti ja sieltä saakin tilattua näitä tarvittaessa. Jumbon K-citymarketista taas löysin ihan tiskistä ja myyjä kehui että ovat vakkarivalikomaa. Sinne siis! Meillä ainakin uppoaa pikkuiset siivet isoja paremmin :)
9

Kissan totuttaminen toiseen kissaan.



Sopeutuminen on alkanut mennä parempaan suuntaan ja aika on tehnyt tehtävänsä. Vaikka Naos riehuukin aina vähän väliä turhan villisti, on hän oppinut toimimaan Vegan kanssa paljon paremmin. Vega oikaisee poikaa rohkeammin ja Naos malttaa totella pidempään. Näin yhteinen leikkikin on miellyttävämpää ja kissat ovat pirteitä ja aktiivisia. Sylikissa Vega tulee taas syliin (tai on tullut ainakin pari kertaa), mikä osoittaa hänen rentoutuvan päivä päivältä enemmän. Myös Naos on oivaltanut sylissä tassuttelun salat ja hakeutuu jo itsekin puskemaan ja lämpimään syliin viettämään päiväuniaan.

Kissat ovat vielä erikseen, kun emme ole kotona tai nukumme. Näin erityisesti Vega saa hieman omaa aikaa. Tämä näkyy aika positiivisesti, kun aamulla jaksaa taas pennun touhuja paremmin. Nyt olemme jättäneet nuo kahdestaan päivisin muutamaksi tunniksi kerrallaan kun olemme jossain käyneet. Eilen illalla kun tulimme kotiin, kissat olivat ovella vastassa melko unisia. Tämä puhui siis puolestaan miten oli sujunut, kun molemmat näyttivät viettävän tämän ajan rauhassa nukkumalla.

Tässä muutama vinkki kissojen totuttamisesta toisiinsa:

1. Aika ja kärsivällisyys. Kun tämä tapahtuu hitaasti ja rauhassa, tulos on paras. Kannattaa aloittaa niin että tulokas saa oman huoneen, jossa hän tottuu hajuihin ja ympäristöön. Kissat voivat näin rauhassa tottua toisen läsnäoloon, ilman pelottavaa tai jännittävää tilannetta.

2. Kissan näkökulmasta, kaikki mikä tuoksuu omalle on perhettä. Tämä näkyy kun kissa puskee esineitä ja ihmisiä, sekä toisia eläimiä perheessä. Se hieroo poskistaan tätä kissan naamahormonia ympäristöönsä ja ns. sekoittaa hajut. Myös kissan silittely vahvistaa tätä sidettä, sinä tuoksut kissalle ja kissa sinulle. Kissan mielestä olette siis yhtä :) Tätä voi hyödyntää rapsuttelemalla tulokasta ja vanhaa kissaa vuoronperään, erityisesti poskista. Tuoksujen sekoittuminen on tärkeää ja kissojen makuupeittoja ja leluja kannattaakin vaihdella välillä.

3. Feliway sisältää kissan naamahormonia ja auttaa stressaavissa tilanteissa. Tästä on monelle ollut hyötyä myös jännittävissä tilanteissa kuten muutto, autolla matkustaminen ja vaikkapa uusi perheenjäsen. Myös vääriin paikkoihin pissailu on ratkennut monella tällä. En nyt ole ehdoton, feliway saattoi auttaa meillä, mutta tästä ei voi varmaksi sanoa. Seinässä se pihisee varmuuden vuoksi kuitenkin. Tuttujen kokemuksesta päätellen, toisilla on auttanut selkeästi, toisella vain toisen kissan kohdalla jne. Ihmeitä ei siis kannata heti ainakaan odottaa.

4. Selkeät säännöt ja rutiini. Kissa rakastaa rutiineita, ja vaikka uusi kissa tuleekin taloon kannattaa pitää ruokailuajat, ruoka, kissanhiekka yms. samana. Muutokset eivät siten stressaa vanhaa kissaa niin paljon ja sopeutuminen helpottuu. Meillä Vega saa aina ensin ruoan, Naos vasta sekunnin tämän jälkeen, kun lopettaa huutamisen. Näin joka kerta ja sujuu hyvin mutkattomasti. Vega syö keittiön tasolla, Naos lattialla. Tämä siksi että Naos on ahmatti ja Vega taas unelmoi ruokansa kanssa. Molemmilla on oma rauha syödä, mutta ovat kuitenkin lähekkäin ja pääsevät yhdistämään toisiinsa sen kivan asian, ruoan.

5.Omat toiminnot. Usein sanotaan että vanhalle kissalle kannattaa antaa tuplasti enemmän huomiota ainakin aluksi, ettei tämä koe asemaansa uhatuksi. Meilläkin vieraat tervehtivät ensin Vegaa joka tulee vastaan. Sitten vasta moikataan Naos, kun ollaan asetuttu istuskelemaan. Meillä kuitenkin kävi niin että Naos tuli kovin mustasukkaiseksi huomiosta ja purki sen Vegaan. Hyväksi keinoksi huomasimme yhdessä leikkimisen ja huomion 100% kohdistamisen yhteen kissaan. Toinen huomio vain Naosta, toinen vain Vegaa ja näin leikimme joka ilta yhdessä olohuoneessa. Tämä tuntui auttavat positiivisten mielleyhtymien luomista ja kissat nauttivat yhdessä vietetystä ajasta. Tasapuolinen huomio tuntui meillä toimivan parhaiten, Vega on pienestä pitäen tottunut jakamaan kaiken veljensä kanssa joten ongelmia ei syntynyt.

6. Vanhan kissan oikeudet. Usein vanha kissa sihisee ja hyökkäilee uuden kisun kimppuun. Tästä ei kannata sinänsä torua, sillä onhan kissasi reviirille tuotu uusi tulokas. Saattaa esiintyä pompotusta, ruokaan, nukkumapaikkoihin ja vaikka ihmiseen huomioon liittyen. Se kaikki kuuluu asiaan. Agressiviinen hyökkäys kannattaa kuitenkin pistää poikki kohdistamalla huomio vaikka terävään ääneen. Leppoisaa käytöstä taas palkitaan minkä ehditään. Jos kissa osoittaa pelon merkkejä, sitä ei kannata mennä silittelemään ja hellimään. Tämä voi vain vahvistaa pelkoa, kun siitä ns. kehutaan. Ole itse reipas ja kokeile houkutella kissaa vaikka leikkimällä tai herkuilla. Äidilläni meni kuukausia ennen kuin serkkutytöt saivat syödä, käydä laatikolla ja nukkua samassa paikassa. Muutamaa viikkoa aikaisemmin noudettu Neti pomotti minkä ehti Minniä, vaikka oli itsekkin vain n. 3-4kk ikäinen. Molemmille kissoille on taattava omat laatikot, ruokapaikat ja pakopaikat ainakin aluksi. Meillä Vega pääsee halutessaan esim. kaapin päälle tuijottelemaan. Naos ei tänne jaksa hypätä. Tärkeintä siis on että kissat saavat tutustua ja näyttää rajoja toisillensa, sinun vastuullais on että vahinkoja ei satu ja kumpikaan kissa ei kärsi/vahingoitu tästä.

7. Positiiviset kokemukset! Nämä ratkaisevat. Luo tilanteita joissa kissoilla on kivaa toistensa seurassa. Aluksi namien syöminen eri huoneissa, ovi hieman auki. Myöhemmin lähempänä toisiaan. Molemmille on myös hyvä antaa kahdenkeskeistä huomiota jotta sinä pysyt turvallisena tukipilarina kisun elämässä.

Listaa voisi jatkaa loputtomasti, tässä mitkä ensimmäisenä tulivat mieleen.

Muista että kaikki kissat ovat yksilöitä. Mikä toimii toisella, ei välttämättä toimi sinun kissasi kohdalla. Meillä tulokas oli se joka isotteli, ei entinen asukas Vega. Erityisesti toista kissaa ottaessa kannattaa ottaa selvää millainen tausta kissalla on. Muihin eläimiin tottunut avoinmielinen pentu sopeutuu todennäköisemmin ainoana kissana ollutta 5v kollia paremmin. Jotkut sopeutuvat viikossa, toiset eivät koskaan ja kannattaakin huomioida että jos kissasi eivät millään tule sopeutumaan, on sinun vastuullais etsiä kissalle uusi hyvä koti!

Suosittelen myös tutustumaan kissan käytöksestä kertoviin opuksiin ja käymään pikaisesti läpi, millaiset eleet merkitsivät mitäkin. Vaikka olisit kokenut kissanomistaja, kertaus ei ikinä ole pahitteeksi. Näin sinulla on hyvässä muistissa kissojen tulkitsemiseen liittyvät seikat ja osaat ennakoida ja toimia parhaalla mahdollisella tavalla kissojen sopeutumisen edistämiseksi.

Suosittelen myös lukemaan muiden kokemuksista ja kuuntelemaan mitä muilla kissanomistajilla on sanottavana. He usein osaavat kertoa enemmän kuin yleispätevät opukset. Kissamaailma on ollut minulla suurena tukeana kissoihin liittyvässä hoidossa, ruokinnassa, toisiinsa totuttelussa jne.  Keskustelut joihin kuka vaan voi kirjoittaa kannattaa jättää huomioimatta, esim.suomi24 tai ainakin muistaa terve järki ja olla uskomatta jokaista ammattilaista.


Yllätin tänään Naoksen pesemästä Vegaa tarmokkaasti, pikkuinen taisi olla Vegan mieleen hieman liiankin innokas...


1

Tyrni-Sacherkakku

Lupasin leipoa jotain isoäidin synttäreille ja päädyinkin tekemään Chocochilin ohjeen mukaan sacherkakkua. Kanssaeläjäni kuitenkin kommentoi tyypillisen sacherkakun tunkkaisuudesta ja makeudesta, joka inspiroi minua kaivamaan pakkasesta ihania tyrnimarjoja ja kirpeyttämään makukokonaisuutta hieman! Toimi aivan loistavasti ja kakku saikin kovasti kehuja, melkein kaikki syötiin. Kun halkaisin pohjaa, päällimmäinen kerros rikkoutui aika pahasti, koska yritin leikata liian pinnalta. Teinpä sitten uuden pohjan, jonka halkaisin paremmalla menestyksellä ja näin kakusta tulikin kaksikerroksinen, toisin kuin alkuperäisessä ohjeessa.

Tämä on ihka ensimmäinen Sacherkakkuni ja se kyllä buustasi hieman itsevarmuuttani leipojana. Tämä sopii näin joulun alla vaikka joulupöytään ja on siitä ihana että sen voi tehdä (ja kannattaakin) edellisenä päivänä jääkaappiin maustumaan. Vain kuorrutus kannattaa tehdä tarjoilupäivänä mutta sekin säilyy kivasti jääkaapissa jos tietää että aika ei riitä.

Pohja:
tein siis näitä kaksi ja käytin yhteensä kolme puolikasta

4.5dl vehnäjauhoja
2dl sokeria
2tl leivinjauhetta
0.5tl soodaa
130g tummaa suklaata
150g margariinia
0.5tl vanilja-aromia
3dl soijamaitoa
margariinia ja korppujauhoja vuokaan
0.5dl viskiä ja 0.5dl vahvaa kahvia kostuttamiseen
vaikka pohjia olikin enemmän kuin alkuperäisessä ohjeeessa, kostuke riitti kaikkiin oikein hyvin.


Sekoita kuivat ainekset keskenään. Sulata rasva kattilassa, nosta pois levyltä ja sekoita joukkoon paloiteltu suklaa. Sekoittele kunnes suklaa on sulanut ja lisää vanilja-aromi. Sekoita soijamaito kuiviin aineksiin ja kääntele margariini-suklaaseos joukkoon. Älä ylisekoita.

Kaada korppujauhotettuun vuokaan ja paista uunin alatasolla 175 asteessa noin 50min. Anna ehdottomasti jäähtyä kunnolla! Ensimmäisen halkaisinkin liian nopeasti joka edesauttoi rikkoutumista. Kostuta ja levitä täyte väliin. Jätä jääkaappiin odottelemaan kuorrutteen valmistumista.


Täyte:
tätä mielummin liikaa kuin liian vähän, koska täytekerroksia tuli kaksi, tuplasin täytteen.
1pkt aprikoosimarmeladia
1dl tyrnejä

Murskaa tyrnit haarukalla ja painele massa siivilän lävitse jotta siemenet jäävät pois täytteestä. Sekoita joukkoon marmeladi ja levitä tasaisesti kostutetun pohjan päälle.

Kuorrute:
lisää hiukan molempien määrää jos kakkusi on useampikerroksinen
100g margariinia
150g tummaa suklaata
koritseeksi runsas kourallinen tyrnejä, muutama rkl sokeroituja appelsiinikuoripaloja ja keltaista koristesokeria.

Sulata suklaa kattilassa, nosta levyltä ja lisää suklaa. Sekoita kunnes massa on tasaista ja kuorruta kakku.

Vinkki: Kakku kannattaa kasata suoraan tarjoilulautaselle kumoamalla pohja suoraan vuoasta lautaselle. Näin sitä ei tarvitse nostella ja vältyt rikkomiselta. Pohja kun on sinänsä aika kostea ja suklainen.

Ongelmaksi koitui hieman se että käytin pakastetyrnejä koristeena, jotka eivät olleet sulaneet kunnolla. Jos siis käytät pakastemarjoja, ota ne ajoissa vaikka siivilään tai talouspaperiin sulamaa, jotta ylimääräinen neste poistuu. Nämä eivät meinanneet tarttua suklaaseen niin kuin tuoreet marjat. Koska jouduin kuljettamaan kakkua, ratkaisin ongelman sulattamalla muutama rkl sokeria ja valuttamalla sitä ns. siksak nauhana marjojen yli. Tulos oli loistava, marjat pysyivät paikallaan ja kakku sain kivaa hienostunutta ilmettä. Tämän tein vasta valokuvaamisen jälkeen. Jos sinun ei tarvitse kuljettaa kakkua, marjat pysyvät kyllä sen verran. Jos vain mahdollista, käytä koristeluun tuoreita tyrnejä!

Menestys!
2

Naos

Atlaksen poismenon jälkeen aukko oli niin meidän kuin Vegan elämässä. Kovasti kaivattiin jotain jota hoivata, jotain kenen kanssa leikkiä ja kelle antaa rakkautta. Niinpä tiemme törmäsivät pieneen harmaaseen kisuun josta edellisen omistajan oli luovuttava astman vuoksi. Saanko esitellä, Naos poika.

Vegan nimi tulee lyyran tähtikuvion päätähden mukaan. Niinpä pentu sai nimekseen Naos, joka on peräkeulan tähtikuivon kirkkain tähti.

Naos on nyt hieman yli 12vk. Hänet luovutettiin perheestään jo 8vk vanhana. Muistuttaisinkin että jos olette hankkimassa kissaa, varmista että pentu saa olla äitinsä ja sisarustensa kanssa vähintään 12vk ikään asti. Näin turvaat parhaan mahdollisen alun pienokaisen elämälle. Tämä on lyhyt aika odottaa, kun edessä voi olla kaksikymmentä ihanaa vuotta!

Syytä miksi Naos luovutettiin, emme tiedä. Tämä oli kuitenkin jo tapahtunut ja pennun oli saatava hyvä koti. Poika on syvän harmaa, leuan alla ja mahassa on pikkuisen valkoista. Tänään kävimme rokottamassa ja tarkistuttamassa pennun, oikein terve poika.

Vega on sopeutuvainen kisu, tottunut jakamaan huomion, ruoan ja sylin. Naokselle tämä kaikki on uutta. Kodin sääntöjä opetellaan kovasti ja niiden osalta onkin mennyt ihan hyvin. Pieniä ongelmia teettää Naoksen käytös Vegaa kohtaan. Poika on leikkisä ja energinen niinkuin kaikki pennut. Hän on kuitenkin melko mahtaileva kokoisekseen ja ikäisekseen. Kovasti siis kiivetään tyttömme niskaan jo tuossa iässä pomottelemaan. Lisäksi leikki ei lopu aina silloin kuin pitäisi. Tappeluja ei siis ole mutta Vegan kissakieli menee vähän huti ja Naos harrastaakin ns. hyökkäilyä ja painia kielloista huolimatta. Eläinlääkäri neuvoi että annamme Vegan näyttää rajat. Vega vaan ei sitä tee... Aikainen leikkauttaminen saattaisi auttaa saamaan luulot vähän pienemmiksi, mutta aika usein pennut suostutaan leikkaamaan vasta noin puolen vuoden iässä. Seurailemme tilannetta, jos joltain löytyy kokemuksia pomottelevasta kissanpennusta, kaikki vinkit otetaan vastaan. 

 Naoksen käytöstä tarkkaillessani huomaan konkreettisesti että luovutusiät eivät ole mitään ehdotuksia, vaan ne on määritelty syystä. Naos olisi kaivannut hieman enemmän painia ja kokemusta sisarustensa kanssa, jotta hänellä olisi enemmän kokemusta siitä, miten kissat viestivät ja milloin kuuluu oikeasti antaa olla.

Aikaa on kulunut kuitenkin vähän ja aikahan sen näyttää. Onneksi Naokselle on tiedossa koti ainoana kissana, jos käykin niin ikävästi että hän ei meille sopeudu. Lähtökohta on kuitenkin se että molemmilla kissoilla on mahdollisimman hyvät oltavat. Tänään kuvailimme eläinlääkärille lasten leikkiä ja käytöstä, ja toivoa tuntuu kuitenkin olevan hieman.

Luonteeltaan Naos on aivan ihana, fiksu ja touhukas. Hieman äänekäs myös toisinaan joka on yhteydessä kovaan ruokahaluun :) Meillä ollaan sekaruokinnalla (raakaa lihaa-luista lihaa-laadukasta teollista plus tietty vitamiini yms. lisät) ja alussa jännitinkin että miten whiskassin kuivaruokaan tottunut poika meillä selviää. Tarjolla ei ole kovinkaan useasti kuivaruokaa, saatika sitten whiskasia. Naoksen ruokahalu on kuitenkin niin mieletön että huolet olivat turhia.

Vega ja Naos painivatkin tuossa vieressä iloisena. Toivotaan kovasti että Vega alkaa näyttämään rajoja pikkuiselle.

5

Paistettu seitan

Olen oppinut arvostamaan seitania ja sen muutelukykyä entistä enemmän. Tänään matkaankin ruohojuureen hakemaan lisää gluteiinijauhoja. Olen aina ennen tehnyt seitanin uunissa, runsaassa kastikkeessa. Tälläkertaa päätin paistaa pannulla. Ehdottomasti paras seitan mitä olen tehnyt, kärsivällisyydellä oli tässä kyllä iso osa.

Joskus uunissa minulle jää seitanin keskiosa hieman jauhoisen oloiseksi, ja tämä häiritsee ihan mielettömästi. Johtuukohan liian vähäisestä paistoajasta? Tunti pitäisi varmaan kokeilla venyyttää puoleentoista tuntiin... Tällä kertaa näin ei kuitenkaan käynyt ja tuloksena oli ihanan murea ja mausteinen koostumus.

Seitanin olen valmistanut Chocochilin ohjeen mukaisesti. Tällä kertaa pidin liian isona vaivana avata tietokonetta joten meninki oli mitä muistan ja mitä jääkaapissa on tyyppinen. Lisäksi lisäsin tällä kertaa runsaasti mausteita itse seitaniin enkä vain marinaadiin. Tämä toimi mielestäni loistavasti ja seitanista tuli kunnolla maustettu!

Paistetut seitansuikaleet:

Seitanmassa:

2.5dl gluteiinijauhoja
1.5dl gramjauhoja
1tl paprikajauhetta
1tl chiliä
0.5tl juustokuminaa
1tl tandoori mausteseosta
nestesavua
2tl soijakastiketta
1tl sweet chili kastiketta
1 valkosipulin kynsi murskattuna
1.5dl vettä

Keitinliemi:

1.5l vettä
2 kasvisliemikuutiota
0.25dl balsamicoa
0.25dl soijakastiketta

Sekoita liemen ainekset ja aseta levylle kiehumaan.
Seitan: Sekoita kuivat aineet keskenään huolellisesti. Lisää 1.5dl veteen valkosipuli, soijakastike, chilikastike ja muutama tippa nestesavua. Sekoita hyvin ja yhdistä kuiviin aineksiin. Sekoita ensin haarukalla huolellisesti ja vaivaa käsillä hetki. Muotoile  haluamasi kokoinen pötkö.  Leikkaa viipaleiksi ja keitä puoli tuntia.

Marinadi:


2rkl sweet chili kastiketta
2 valkosipulin kynttä
0.5dl maapähkinäöljyä
2rkl balsamicoa
2tl soijakastiketta
2tl hunajaa
0.5tl inkivääritahnaa
0.5tl red curry tahnaa
2tl vegaanista punaista pestoa
jos löytyy valuta muutama tl öljyä esim aurinkokuivatuista tomaateista.
1dl vettä

Kun seitan on kiehunut, leikkaa viipaleet puoliksi ja asettele marinaadiin nii että kaikki peittyvät. Lisää tarvittaessa vettä tai käy kääntelemässä seitania muutamaan otteeseen. Itse olen usein lisännyt vettä sen verran että koko seitan jää marinadiin.  Anna marinoitua mielellään yön yli. Makua tarttui kiitettävästi myös kun pistin marinoitumaan aamulla ja illalla paistoin.

Nostele seitan marinadista ja paista keskilämmöllä pinta kevyen rapeaksi. Maistele välillä onko kypsä sisältäkin. Rinnalle kuutioin bataattia ja porkkanaa, sekä keitin kypsäksi. Makea lisuke toimii kivasti hieman mausteisemman seitanin kanssa. Tämä seitan toimii kivasti myös seuraavana päivänä vaikka wrapin täytteenä kylmänä.
1

Päivä 3.

Mitä meille kuuluu?

Surutyötä tehdään edelleen. Vaellan kotona ja purskadan itkuun vähän väliä, kyyneliä ei enää tule. Kasvoni ovat turvoksissa, se taitaa kuulua asiaan. Olen hyväksynyt asian ja siirryn eteenpäin. Minulla oli etuoikeus tuntea Atlas ja ihania muistoja ei kukaan voi viedä minulta. Ne ovat ikuisia, ja Atlas ei ikinä jätä minua. Enkä minä häntä.

Olen saanut paljon osanottoja ja kyselyitä että miten voin. Voin joka päivä paremmin. Tänään on helpompaa kuin eilen ja pystyn jopa katsomaan Atlaksen kuvia hymyillen, en itkien. Tiedän että kaikki eivät ymmärrä, sehän oli vain kissa. Tiedän myös että kaikki joilla on lemmikki, voivat samaistua kipuuni. Hoidan kissojani koko sielullani ja hengelläni. Ne ovat osa minua ja saman arvoisia kenen tahansa perheenjäsenen kanssa. Ne ovat jotain niin ihmeellistä jotka koskettavat syvemmälle sydämeen kuin ihmiset voivat.

Vega on levoton, roikkuu kiinni ja haluaa syliin jatkuvasti. Pikkuinen seuraa minua kaikkialle kirjaimmellisesti, ja maukuu oven takana kun lähden. Yritän muistaa että kissa elää enemmän hetkessä kuin me. Yritän muistaa että Vega ei vain ole tottunut olemaan yksin ja puuhailemaan yksin. Kissakin suree, tietenkin, mutta yritän muistaa että en saisi sääliä häntä.

Olen sairaslomalla, saan itkettyä itkuni. Onneksi monella työkaverillani on lemmikki, tiedän että he ymmärtävät. Olisin valmis ryntäämään apuun kaikkien heidän puolesta vaikka keskellä yötä, kun kyse on lemmikistä. Sitä sidettä ei voi ymmärtää ennen kuin sen kokee itse.

Vaikka ikävä on kova, tuntuu että kotona on aukko. Tuntuu että on minulla on liian paljon rakkautta ja hoivaa jaettavana. Vega on yksinäinen ja mielestäni hänen ei tarvitse tottua siihen. Olemmekin puhuneet että jos vastaan tulee sydäntenmurskaaja, hän saa meiltä kodin. Vegan sopeutuminen jännittää mutta eiköhän hän pärjää. Tyttö on kuitenkin vielä niin nuori ja aina niin reipas. Jos jokin pentu valloittaa meidät heti, olemme siihen valmiita. Meillä on hyvä koti ja paljon annettavaa. Jos tämä tapahtuu kuukausien päästä, olkoon sitten niin.

Aikaisemmin ihmettelin ihmisiä jotka ottivat uuden lemmikin niin nopeasti edellisen menetettyään. Nyt ymmärrän. Kyse ei ole korvaamisesta, ei ikinä. Kyse on elämän jatkamisesta, selviämisestä ja uudelle pikkuiselle tai aikuiselle kodin tarjoamisesta. Kyse on tietoisuudesta mitä itsellä on annettavana ja tiedosta kuinka paljon kaikkea ihanaa saa vastalahjaksi. Elämä liikkuu eteenpäin, se on vain helpompaa liikkua mukana.

Nyt vain edetään päivä kerrallaan. Joka päivä on helpompi, se lohduttaa. Huomista odotellessa, silloin helpottaa taas vähän.
2

Lepää rauhassa rakas Atlas

Tuntuu turhalta edellinen päivitykseni. Tuntuu pinnalliselta puhua esineistä jotka olisi kiva omistaa, joita mukamas tarvitsisin. Maksan mitä vain perheeni vuoksi, raha on vain rahaa ja sitä voi aina tienata lisää. Se ei merkitse yhtään mitään.

Eilen illalla rakas Atlas kissamme nukkui pois viikin yliopistollisessa eläinsairaalassa. Hän ehti täyttää 10kk ja kasvaa isoksi ja komeaksi pojaksi. Aktiiviseksi ja touhukkaaksi olennoksi. Suru on suuri mutta nyt Atlas saa levätä.

Meiltä kysyttiin budjettia, tehohoito on kallista. Mikä voi olla hinta sille että annamme perheenjäsenellemme mahdollisuuden elää, mahdollisuuden sinnitellä. Sanoimme että maksakkot sitten se tonni, jos Atlaksella on vielä voimia, me annamme hänen taistella. Atlas kuitenkin nukkui pois pian tämän jälkeen. Kuiskasin hänelle että jos hän haluaa nukahtaa, emme suutu. Se oli enemmän minulle kuin hänelle.

Nyt meitä on kolme, Vega sisko on hellyydenkipeä ja etsii veljeään. Päivä kerrallaan. Nyt en edes yritä olla reipas.
8

Rakas joulupukki

Hei joulupukki! Tuttavuutemme on melko vähäistä sllä pienestä pitäen olen liittänyt kirjeen loppuun sinun ei tarvitse tulla itse käymään, riittää kun tontut jättävät säkin oven taakse. En edelleenkään ole päässyt peloistani eroon, mutta tämä ei tarkoita etteikö minulla ole muutamaa lahjatoivetta...

Olisi ihanaa jos löytäisit minulle Sinuhe egyptiläisestä kuvitetun tai ihan tavallisenkin painoksen. Käytettynä vaikka, ollaanhan me ekologisia! Minulta puuttuu myös muutama Torey Haydenin kirja joita luen mielelläni yhä uudestaan ja uudestaan. Kyllähän sinä rakas pukki tiedät että kirja on aina ihana lahja jota osaan arvostaa!

Keittiöni on myös hieman vajaa... Tarvitsen kunnollisen haudutuskattilan jossa vihannekset ja seitanit kypsyisivät. Ikeassakin oli muutama kiva, kyllä kai ruotsalaisetkin osaavat hauduttaa? Keittiötarvikkeet ovat muutenkin aina mieleisiä, erityisen heikkona olen retrohenkisiin peltipurkkeihin, mutta niitä on kyllä hieman vaikea löytää.

Kaikenlaiset hillot ja soossit ilahduttavat myös aina. Meillä syödään nimittäin paljon puuroa ja joskus se kaipaa vähän uutta makua. Ruokaan liittyvät jutut ovat siis suurta huutoa ja pääset kuule pukki niillä oikein hyvään suosioon. Täällä kun kokkaillaan hyvin avoimin mielin. Muistathan vain että taloudessamme ei käytetä eläinperäisiä tuotteita kuten liivatetta, kananmunaa tai maitoa.

Joulunahan minä saan syödä myös suklaata ja karkkia sellaisenaan. Nekin usein ovat epävegaanisia joten jos pukki haluat ilahduttaa minua nameilla, tarkitsathan että voin syödä niitä hyvällä omatunnolla. Täältä löytyy pientä avustusta jos et ole perehtynyt asiaan aikaisemmin. Ruohonjuurestakin saa vaikka mitä ja siellä henkilökunta osaa kyllä avustaa sinuakin pukki!

Koska tammikuusta alkaen elämä muuttuu hyvinkin paljon hektisemmäski, kaipaisin lounasboksia. Sellaista jossa hedelmät ja leivät kulkisivat litistymättä. Kuitenkin sellaista realistista joka mahtuu kulkemaan mukana.

Samoihin tunnelmiin tarvitsisin uuden penaalin. Katsos kun nykyiseeni on tarttunut stabiloistani väriä ja aina kastuessaan se värjää kaiken siniseksi... Yritän kovasti olla kastelematta sitä mutta joskus sattuu kahvin kanssa vahinkoja.

Kahvista tulikin mieleen että sitä olisi joskus kiva terästää makusiirapilla sunnuntaiaamun kunniaksi.

Ulkona ilmat alkavat kylmentyä. Minulta uupuu kunnolliset lapaset, sellaiset yksinkertaiset ja tavalliset joissa olisi vaikka thinsulate vuorikin? Kuule pukki, näin ihan tarjoustalossa kivoja luonnonvalkoisia!

Kun on hyvät hanskat niin niihin pitää olla myös hyvät kädet. Ainut ongelma on kuiva iho joka minua kiusaa kovasti talvisin. Käsirasvalle on siis aina tarvetta, varsinkin sellaiselle tuubikokoiselle joka kulkee helposti mukana. Hyvä tuoksukaan ei haittaa sillä nuo hajustamattomat ovat usein aika tunkkaisia...

Kiitos kovasti pukki jo etukäteen! Olen ollut kyllä tosi tosi kiltti ja lupaan leipoa sinulle mahan täydeltä ihania jouluherkkuja!
0

Sienitäytteiset kaalikääryleet


Julkaisin hiljattain suklaakeksi-reseptin. Samana päivänä innostuin tekemään myös kaalikääryleitä. Koko aamupäivä meni siis rentouttavasti keittiössä näperryksen parissa. Keittiössä tuoksui hyvälle ja mieli rentoutui. Mikään ei ole rentouttavampaa kuin pitkän kaavan mukaan kokkailu, yksin ja kiireettä.

Kaalikääryleistä olen haaveillut mutta niistä puhutaan sävyllä rankkaa, kuka niitä jaksaa tehdä, kauhea vaiva... Kuvittelin siis että kyseessä on jotenkin kauhean vaikea homma. Totuushan on että kääryleiden väsääminen vie aikaa ja vaatii pientä säätämistä keittiössä, vaikeaa se ei ollut. Kannattaa ennakoida jo kaupassa ja valita pienin kaali minkä löytää. Ellei sitten satu omaamaan jättikattilaa. Minulla oli käytössä yhdistelmä jättikaali-pienikattila, joka hieman hankaloitti asiaa. Sinnikkäästi pistin kuitenkin kaalin kiehumaan ja yksinkertaisesti kääntelin sitä aina välillä. Tuloksena oli onnistuneesti irronneet kaalinlehdet ja muutama palovamma. Lohtua toi että kaali pienenee jatkuvasti lehtien vähentyessä, lopussa se mahtuikin jo itse pyörimään kattilassa hieman! voitto


Sienitäytteiset kaalikääryleet:

1 pienehkö kaali
2 annosta risottoriisiä
1dl punaisia linssejä
kaksi suurta kourallista suppilovahveroita
2 sipulia
2 valkosipulin kynttä
kourallinen pinaattia
1.5dl soijarouhetta
0.5dl korppujauhoja
2dl kaurakermaa
Cheezly juustoa
Tummansinistä keijua
Öljyä paistamiseen

1 kasvisliemikuutio
3rkl sweet chili kastiketta
2tl soijakastiketta
Maun mukaan rosmariinia timjamia ja basilikaa
1tl paprikajauhetta
1tl juustokuminaa
2tl siirappia
Pippuria

Laita kaali kiehumaan, mieluiten niin että koko kaali peittyy, lisää joukkoon kasvisliemikuutio. Pienemmässä kattilassa keitä valmiiksi risottoriisi paketin ohjeen mukaan. Loppuvaiheessa lisää punaiset linssit joukkoon ja keittele kunnes ovat pehmeitä. Näiden kahden rinnalla paista sieniä kunnes ylimääräinen neste on lähtenyt, lisää sipuli ja valkosipuli ja paista kunnes sipuli on saanut väriä.

Sekoita soijarouhe ja korppujauho keskenään ja lisää joukkoon 1dl kaurakermaa ja 1dl kaalinkeittonestettä. Anna turvota ja lisää tarvittaessa hieman vettä.

Sekoita täyteainekset keskenään ja lisää mausteet, 1tl siirappia sekä 1rkl tummansinistä keijua. Hienonna pinaatti joukkoon. Tarkista maku ja lisää suolaa tarvittaessa. Irrota kaalista yksi lehti kerrallaan ja leikkaa kova kantaosa pois. Jätä loppu kaali kiehumaan, seuraava lehti irtoilee nätisti kun olet saanut ensimmäisen käärittyä.
Laita tässä vaiheessa uuni lämpenemään 200 asteeseen.

Lusikoi täytettä haluamasi määrä lehden keskelle ja raasta päälle hieman cheezly juustoa. Taittele kääryleeksi,  ja aseta uunivuokaan taitoskohta alaspäin. Toista tämä kunnes täyte on loppu. Minulle jäi kaalia vielä käyttämättä, josta seuraavana päivänä valmistui kaalilaatikkoa.

Valuta 1dl kaurakermaa kääryleiden päälle ja nostele nokareita tummansinistä keijua. Tätä voi laittaa runsaastikkin. Sekoita keskenään 1rkl pähkinäöljyä ja 1tl siirappia ja valuta tasaisesti kääryleiden päälle.

Aseta uuniin 200 asteeseen noin 15min ajaksi. Vähennä lämpö 175 asteeseen ja anna olla ainakin tunti. Itse jätin vielä puoleksi tunniksi jälkilämpöön.

Jos haluat koko kaalin käyttöön, tuplaa täyte ja laita loput kääryleet vaikka pakkaseen.




2

Seitanpihvit ja ruusukaalia

Meillä oli kotona pikkuruinen juhlanpaikka joten ruoankin piti olla sen mukaista. Päätin leikkiä lihansyöjää ja todeta että nyt pitää syödä hienosti. Mitä lihansyöjä tekisi? Pihviä tietenkin.

Löysin kivan näköisen pihvin kasviskeittiössä-blogista, ja päätin kokeilla. Tulipas oikein herkullista! Rinnalle valmistin herkulliset ruusukaalit.

Seitanpihvit:
0.5dl soijajauhoja
1dl gramjauhoja
5dl gluteiinijauohoja
1.5tl paprikajauhetta
0.5tl chilijauhetta
1tl juustokuminaa
timjamia ja rosmariinia
1rkl soijakastiketta
n3dl vettä, alkuperäisessä ohjeessa 2.5 mutta minulla ei ainakaan riittänyt. Saatoin käyttää enemmänkin kuin kolme.
Muutama tippa nestesavua
2rkl sweet chili kastiketta
1 valkosipulinkynsi murskattuna

Sekoita kuivat aineet keskenään ja loput aineet erillisessä astiassa keskenään. Yhdistä haarukalla huolellisesti sekoittaen ja muotoile pötköksi. Leikkaa viipaleiksi ja litistä viipaleet pihveiksi käsin tai esim. lihanuijaa käyttäen. Täällä ei moista välinettä löydy joten käsin onnistui vallan mainiosti.

Keitinliemi:
3l vettä
0.25dl balsamicoa
0.25dl soijakastiketta
2 kasvisliemikuutiota

Sekoita ainekset keskenään ja laita kiehumaan. Keitä seitanpaloja noin puoli tuntia ja valmista sillä aikaa marinadi.

Marinadi:
1dl oliiviöljyä
0.5dl pähkinäöljyä
0.5dl mausteöljyä aurinkokuivatuista tomaateista
2tl hunajaa
2 valkosipulinkynttä, murskattuna
2rkl balsamicoa
1rkl soijakastiketta
1rkl vihreää vegaanista pestoa
2dl vettä

Sekoita marinadi huolellisesti ja asetele soijapihivt tasaisesti niin että jokaien osuu liemeen. Anna marinoitua vähintään 6 tuntia välillä käännellen, mielellään yön yli.

Nostele pihvit marinadista ja paista keskilämmöllä kärsivällisesti kunnes pinta on saanut väriä. Tarkista yhdestä pihvistä koostumus sisältä, ovat valmiina kun tuntuvat mureilta ja läpikypsiltä. Käytän yleensä ns. kantapalaa tähän maisteluun. Lisäsin paiston loppuvaiheessa joukkoon valmis-pippurikastikkeen, voit tehdä myös erikseen ja valuttaa päälle tarjoiltaessa! Olivat ihania mutta ainut mikä hieman häiritsi että olivat pippurikastikkeineen hieman liiankin lihaisia. En toisaalta tiedä miltä liha maistuu tai tuntuu suussa joten mikäpä olen arvioimaan. Ensi kerralla sivelen päälle vaikkapa punaista pestoa, pippurikastike on hieman liian vieras ja lihamainen lisä minun makuuni. Kanssaeläjä toisaalta taisi tykätä paljonkin.

Ruusukaalit:
300g ruusukaalia, tuoreita
5 aurinkokuivattua tomaattia
1 valkosipulin kynsi
2rkl tummansinistä keijua
1rkl sweet chili kastiketta
3rkl pinjansiemeniä
0.5 kasvisliemikuutio

Keitä ruusukaaleja kasvisliemikuution kanssa n.5min, valuta vesi ja halkaise ruusukaalit. Paista pannulla oliiviöljyssä pari minuuttia. Lisää pilkottu tomaatti ja muut ainekset. Paista kuinnes pinjansiemenet ovat saaneet väriä. Tarjoile lisukkeena!

Hyvää joulukuuta!



2
Back to Top