Kissan BARF ruokinta

Pedoille pedon ruokaa!

Luokkakaverini kysyi minulta kissojen raakaruokinnasta. Tässä siis ’’lyhyt’’ postaus siitä. En ole koulutettu tähän ja kaikki tieto tulee oman kokemuksen ja tiedonhaun pohjalta. Olen siis lukenut aiheesta paljon ja monesta eri näkökulmasta. Korjatkaa toki jos jossain kohti näyttää olevan epäjohdonmukaisuuksia tai virheellistä tietoa. En lähde myöskään erottelemaan miksi tähän pitäisi ryhtyä, vaan syyt ovat jokaisella omansa. Kissat ovat yksilöitä niin kuin ihmisetkin. Mikä toimii toisella, ei välttämättä ole toisen kohdalla paras ratkaisu.

Suosittelen barffiin siirtymistä pikkuhiljaa. Ensin tuttuun ruokaan sekoitettuna, sitten yksi annos päivässä raakana jne. Meillä on molempien kissojen kanssa barffattu 12vk ikäisestä lähtien, ja ongelmaa ei ole ollut. Kaikki katoaa mitä tarjotaan edelleen. Joidenkin kissojen maha on hiukan herkempi joten totutteluaika voi olla paikallaan. Joskus uusia makuja pitää hiukan houkutella maistamaan, kissat kun voivat olla nirsouteen taipuvaisia. Jokaiselle tietenkin oma herkkupala mutta ensimmäisenä lihana tarjoaisin ehkä kanaa, kalkkunaa tai sydäntä.

Toinen syy hitaalle aloitukselle on oma perehtyminen asiaan. Suosittelen aloittamaan hitaasti ja lisäämään raa'an liha määrää ruokavalioon kun asiat alkavat selkeytyä itselleenkin.

Tässä siis muutamat tärkeät pääkohdat joista olisi syytä lukea ennen barffiin ryhtymistä.


Mitä voi antaa?



Kissalle voi periaatteessa antaa lähes kaikkea. Kana, possu, nauta, kala, kalkkuna, poro ja jänis... Listaa voisi jatkaa. Kana on kuitenkin usein parhaiten sulavaa ravintoa koska se on lähempänä kissan luontaista ravintoa kuin esimerkiksi poro tai nauta. Sisäelimiäkin voi antaa toisinaan. Maitotuotteet ovat monelle herkkua ja kananmunan keltuainen maistuu. Raakaruokintaan liittyy kuitenkin muutamai seikkoja joihin olisi hyvä perehtyä. Suosittelen siis alla olevan lukemista ja esimerkiksi kissamaailman foorumeilla pyörimistä, jossa on yllättävän fiksua porukkaa. Suomi24 yms sivustot kiertäisin kaukaa.

Luinen liha

Luisesta lihasta ja sen tärkeydestä olen jo kirjoittanut täällä. Tässä kuitenkin vielä lyhyesti.
Raaka liha sisältää paljon fosforia. Elimistö tarvitsee kalsiumia tasapainottaakseen tätä. Jos kalsiumia ei ole saatavilla, elimistö ottaa sitä luista ja kehittyy paperiluutauti joka muistuttaa osteoporoosia. Tämä voi johtaa kuolemaan, joten kalsiumista on tärkeä huolehtia. Kissan ruokavaliossa kalkki-fosforisuhteen  on oltava n. 1,2:1. Huomaa että riista saattaa sisältää hiukan enemmänkin fosforia.

Aluksi tämä vaati hiukan pohdintaa. Tein asian vaikeimman kautta ja punnitsin parin päivän ajalta tyypilliset ruoat, laskin finelin kautta fosforit ja kalsiumit, ja suhteutin nämä keskenään.  Tässä sitten pohditaan että annetaanko joka päivä luista lihaa vai toisinaan vain multicattia. Vaatii vähän säätämistä mutta kun sen oppii niin voi olla ainakin  varma että kalsiumia tulee tarpeeksi ja kissa voi hyvin.

Luisena lihana toimii siis luineen jauhetut kanansiivet ja kana joka on meillä suosikkia!  Naos pistelee poskeensa pieniä hornet-kokoisia siipiä ihan sellaisenaan. Ovat edullisia ja kätevä pakastaa kun ei tarvitse jäisenä ostaa. Näitä olen saanut ainakin Jumbon citymarketista ja Kampin k-marketista. Silakka on myös lempparia ja siinäkin taitaa olla aimo annos kalsiumia!

Luista lihaa aikuiselle noin 1/3 ruoasta, pennulle jopa puolet. Jos luinen ei maistu, voi kalsiumia antaa vaikka munankuorijauheesta tai multicat valmisteista. Olen antanut multicattia joka tapauksessa, sillä siinä on muitakin tärkeitä vitamiineja.  Tietenkin niin että ei tule liikaa kokonaismääräksi. Multicat menee meillä herkkupalana, mutta toiset murskaavat tabletin purkin pohjalla ja sekoittavat ruokaan. Toimii sekin!

Sitten tärkeä seikka! Kissalle ei missään nimessä saa antaa kypsennettyä linnun luuta! Se muuttuu sälemäiseksi ja voi olla hengenvaarallinen. Olen törmännyt ohjeeseen kypsentää kana luinen salmonellan takia mutta tätä en suosittele noudatettavan. Kissat syövät tulkut ja varpuset ulkonakin sen koommin grillaamatta, joten eiköhän ruoansulatus ole kehittynyt sen verran järeäksi että selviää myös ihmisruoaksi kelpaavasta kanasta.

Kala

Kalaa voi kissalle antaa, mutta suositellaan että maksimissaan kerran viikossa. Meillä pidetäänkin kalapäivä jolloin on tarjolla pakkasesta seiti tai turskakuutioita, silakkaa jne. mitä sattuu olemaan tarjouksessa ja kaapissa. Järvikalassa on loisvaara joten sitä en tarjoa raakana.

Sisäelimet


Sisäelimiä voi kissalle antaa, mutta pennulle ei suositella maksaa ja munuaisia suuren A-vitamiinipitoisuuden vuoksi. Aikuiselle kissalle kerran viikossa on ok. Munuaiset on ennen tarjoamista viilleltävä ja annettava liota vesiastiassa yön yli. Vettä voi välillä vaihtaa. Tätä en harrasta hirveästi sillä munuaiset eivät ole lempiruokaa,
se säätäminen ja haju eivät vain ole sen arvoista. Maksa sen sijaan maistuu! Mikä sitten on pentu? Itse pitäydyin 1-vuotiaaseen saakka pennun ruokavaliossa. Silloinhan kissan pitäisi olla täysikasvuinen.  8-12kk ikäisenä saivat jo vähän harvemmin ruokaa ja toisinaan maistaa maksaa. Virallista ohjetta tähän en tiedä mutta meillä toimittiin näin.

Sydän on suuri suosikki kissojen keskuudessa yleensä, ja sitä ei lasketa sisäelimeksi. Tätä meillä onkin tarjolla sitten noin 4 kertaa viikossa! Ostan kaupasta kokonaisen sydämen, tai pakastettuina kanan sydämiä ja jauhettua sydäntä. Sydän sisältää arvokasta tauriinia joka on kissalle hyvin tärkeää!

Kanan kivipiira, eli lihasmaha on myös suosittua täällä kotona. Sitä saa valitettavasti vain pakasteena jolloin se on pilkottava jäisenä.

Kieltä voi tarjota, mutta se on ravintoarvoiltaan aika köyhää. Tätä pilkon isoiksi paloiksi ja annan kissojen jyystää toisinaan hampaiden puhdistumisen kannalta.

Muut herkut?

Kananmunan keltuainen on lemppari ja sitä saavat joskus kun joku tuliaisiksi tuo. Noin kerran viikossa on ok sääntö jos asiaa ei jaksa miettiä sen koommin. Toisinaan useamminkin ei vahingoita ketään. Keltuainen siis raakana ja sellaisenaan tai vaikka jauhelihaan sekaisin.  Keltuainen on ravintoarvoiltaan hyvää ja sulaa täysin hyödyksi ruoansulatuksessa. Valkuaista ei suositella annettavan raakaan, mutta jos sitä nyt tippa joukkoon sattuu, niin mitään ei varmasti tapahdu.

Joskus voi herkkuna antaa vaikka kermaviiliä, raejuustoa, maitoa, piimää, jogurttia, mitävaan… kaikki tietenkin maustamattomana ja mielellään hylana. Useiden kissojen masu ei pidä laktoosista mutta kestää hylaa.

Maitotuotteet ja kananmuna eivät kuulu omaan ruokavalioomme, joten kissat saavat näitä herkkuja jos vaikka äitini haluaa omasta kaapistaan yhden munan luovuttaa. Kissojakaan varten ei valitettavasti kennollista munia tule ostettua.

Vilja


Kissat eivät luonnossaan syö viljaa enemmän kuin hiiren mahassa sattuu olemaan. Joskus kuitenkin maha saattaa olla kovana ja tällöin pieni viljalisä voi olla paikallaan. Itse annan nokareen aamupuurostani ennen kuin lisään suolaa. Hyvin maistuu ja maha toimii. Tätä herkkua on tarjolla ehkä kerran viikossa.

Mistä sitten lihaa?


No itse otsan ihan ruokakaupasta, kyttään tarjouksia ja -30% lappuja. Kalatiskiltä saa kerralla isomman erän silakoita. Pakastealtaasta saa kalakuutioita ja katkarapuja (huuhdeltava huolellisesti) ja aina tutuilta kannattaa kysellä jos joku on vaikka metsälle menossa ja tuo puolikkaan poron kotiin! Pakastan lihat sopiviin minigrip-annospusseihin ja aina iltaisin otan sulamaan seuraavan päivän ruoan.
Eläinkaupat, hyvinvarustetut ruokakaupat ja raakapakastekaupat myyvät lihoja mielettömiä valikoimia valmiiksi pakastettuna. Kerran pakastettua lihaa ei suositella uudelleen pakastettavaksi, joten nämä me käsittelemme jäisinä. Eli pötkö kirveellä tai puukko+ vasara tempulla sopiviksi paloiksi ja minigrip pusseihin. Tämä vie hiukan aikaa mutta itse olemme ainakin tottuneita tähän lihanleikkuusessioon kerran kuukaudessa.
Kerran kuussa tulee käytyä Murren murkinassa,  mutta myös mustin ja mirrin pakastevalikoima on kiitettävä ainakin Kampin liikkeessä!
Täältä saa myös vaikka mitä herkku hiirulaisia!

Muuta?


Kissojen barffia ei kannata sekoittaa koriin. Koirat siis syövät kasviksia ja vihanneksiakin ja pakastekaupat myyvät näitä valmiina sekoituksia. Etsi siis sellaisia joissa on vain sitä lihaa itseään. Monet barf ohjeet unohtavat kissat kokonaan ja puhuvat vain koirien ruokavaliosta.

Barffaustaki on monen muotoista.  Toiset barffaavat puoliksi, jolloin yli puolet päivän ruoasta on vitaminoitua märkäruokaa. Tällöin välttämättä vitamiinilisä ei ole tarpeen. Meilläkin on märkäruokaa kuivakaapissa pahan päivän varalle kun ruoka on unohdettu ottamaan sulamaan tai se on loppu. Märkäruoka jota käytämme ei toisaalta ole vitaminoitua joten vitamiini ja kalsiumlisät mietitään edelleen ihan samalla tavalla. Märkäruokamerkeistä kissat saavat applawsia tai almo naturea yleensä. Muutamaa muutakin merkkiä löytyy aina sitä mukaan kun olen ihmetellyt niiden tuoteselosteita. Hiukan hintavampaa mutta ei ainakaan ole mitään epämääräistä. Tilaan tätä yleensä isommat erät zooplus.com verkkokaupasta. Märkäruoassa olen hyvin tarkka siitä että se ei sisällä viljaa eikä muutkaan epämääräistä ja kissalle tarpeetonta. Tuoteselosteet kertovat kaiken. Listan pitää ainakin alkaa jollain lihalla, tämä tarkoittaa että sitä on siinä eniten.

 Kuivamuovaa käytämme leikeissä ja kouluttamisessa. Tarjoan Orijenia tai Acanaa. Täällä siitä lisää.

Kaikki liha ei aina kaikille kissoille maistu. Olen kuullut että usein kissat nirsoilevat jauhelihasta. Vega ei meillä tykkää possusta, mutta nauta menee. Naos syö kaikkea. Silakkaakaan Vega ei oikein syö, mutta seiti on taas herkkua. Kokeilemalla löytyy mutta varsinkin barffin alussa kannattaa antaa totuttelulle aikaa.
Kuinka paljon ja kuinka usein kissa syö on aivan itsestä ja kissasta kiinni. Meillä syödään niin usein kuin annetaan. 1 vuotiaaseen asti saivat 3x vrk, nykyään 2x kun alkoi paino nousta muuten liikaa. Sopiva annos löytyy kokeilemalla. Pentuna söivät ihan järkyttäviä määriä, nykyään pienempikin riittää. Molemmille kissoille on tiedossa ''ihannepainot'' joissa heidän olisi hyvä pysyä. Naos siinä viiden kilon paikkeilla ja Vega on taas noin neljäkilonen kisu.

Kannattaa lukea myös maarun kotisivut. Hyvää ja asiantuntevaa tietoa.

Toivottavasti oli apua ja toivon ehdottomasti huomautusta kaikista mahdollisista virheistä!


5 kommenttia

  1. Hyvä postaus! Itse olen todella kiinnostunut kissan raakaruokinnasta, mutta harmittaa kun yksiössäni on vain pikkiriikkinen pakastelokero, jonne ei paljoa mahdu :/ Pakasteseiti keitettynä ja sydän ovat kissani ehdottomia lemppareita. Oma kissani on sen verran nirso, että osan esimerkiksi maitotuotteista hän syö, jos minä ne hänelle syötän (!!!) mutta ei kupista :D

    VastaaPoista
  2. Kiitos hyvästä postauksesta.
    Meillä koirat barffaavat ja vanhempani kissat myös.
    Kissoista olen tosin hieman huoletunut kun niille ei maistu nuo luut, ei jauheet eikä vitamiinit. Viimeiksi kun olivat kipeinä oli kauhea show saada kaikki lääkkeet annetuksi, ei auta vaikka kuinka yrittäisi piilottaa ruoan sekaan pillerit. Sitten mentiinkin pilleri väkisin kurkkuun meiningillä.
    Pitäisi varmaan jauhaa noita siipiä itse sillä mitkään valmiit siipipakasteet ei myöskään kissoille kelpaa. Jos sitten kissoille alkaisi luut maistua, ovat oikeita nirppanokkia :) Josta tulikin mieleen, että kohtahan ne kisut pitää taas madottaa, tosi mukavaa ja kivutonta puuhaa sekin :D

    VastaaPoista
  3. Jennipenni: Kissat kyllä tietävät omistajansa heikon kohdan:D Jos sinä ne hänelle syötät niin miksi ihmeessä sitä pitäisi kupista nuolla. Toisaalta, kun maitotuotteet ovat satunnainen herkku niin eipä ole mitään haittaa syötellä kissaansa ja bondaa hiukan :D Jep meilläkin on kaksi pakastinta ihan sitä varten että oma jutut ja kissojen lihat ei vain mahdu yhteen!

    Onneksi sitä voi aina toisinaan ostella lihaa tarjouksesta ja tarjota sitten sitä.

    Nanna: luinen on aiheuttanut meilläkin eniten temppuja ainakin Vegan kanssa. Murren murkinasta saa myös poroa ja kalkkunaa jotka ovat jauhettu luineen, mutta tiedä sitten että maistuisiko se paremmin. Itse jauhettu olisi varmaan aika monen kissan unelma :)

    VastaaPoista
  4. Kiitos mielenkiintoisesta blogista ja hyvästä postauksesta! Sattumalta tänään blogiisi törmäsin ja täytyy ajan kanssa palata myöhemminkin. Ensin lähden kuitenkin Jumboon metsästämään noita pieniä siipiä ;)

    Hakaniemen kauppahallista saa broilerin sydäntä, kivipiirasta ja maksaa tuoreena.

    VastaaPoista
  5. Hei, kiitos hyvästä postauksesta. Meillä on kaksi siamilaistyttöä, jotka molemmat ovat olleet jo useamman kuukauden raakaruoalla. Alussa maistelivat kaikkea ja toinen kissoista syö tyytyväisenä edelleenkin melkein kaikkea, mutta toinen on alkanut nirsoilemaan urakalla eikä lihoista maistu kuin sika ja silloin tällöin nauta. Kana ei mene suikaleena, pihvinä, ei sydän eikä kivipiira. Kala ei maistu kummallekaan. Nirsompi käy kyllä haistelemassa kipolla, mutta lähtee päätään pudistellen pois ja voi olla syömättä vuorokaudenkin, mikäli muuta ei kuppiin tule. Tiedän, ettei sianliha (eikä myöskään nauta) ole optimaalisin liha kissalle, mutta onko siitä suurta haittaa, jos muu ei kelpaa?

    VastaaPoista

Kaunis kiitos kommentista!

Back to Top