Pääsiäismenu ja Paahdettu Mantelifeta (V, Gf)


Perjantaina söimme perheeni luona pidemmän kaavan mukaisesti. Olin niin mielettömän vaikuttunut äitini tekemistä ruoista, että käytin kohtuuttoman pitkän ajan valokuvaamiseen, ihan varmuuden vuoksi. Mieheltä kysyttiin, eikö häntä ärsytä kun kotona ei koskaan pääse syömään heti, vaan pitää odottaa kunnes minä saan jalustat ja lamput valmiiksi. Ei tietenkään ärsytä, eihän?

Avasin muuten eilen blogilleni Facebook sivut! Ja apua kuinka moni jo kilkkasi itsensä tykkäämään. Ihan mahtavaa! Jos et ole vielä käynyt kurkkaamasta, niin TÄÄLTÄ pääset sivuilleni.

Tässä perjantain pääsiäismenu.

Alkupalat:

Uunissa tehty siemennäkkäri
Kookoslastuista tehty vegepekoni, ohje Ruokaa & Viini lehdestä
Mantelifeta, ohje lopussa
Guacamole
Paahdettua paprikahummus

Pääruoka:

Munakoisovuoka
Uunijuurekset
Vihersalaatti
Seesamissa paahdettu tofu

Jälkiruoka:

Kahvi
Mämmi ja vaniljakastike

Kuvissa näkyy äidin tekemiä herkkuja. Pyöreä ''feta''kiekon veimme mukanamme, ja se on oikeastaan mieheni tekemä. Hiukan erillainen postaus, sillä en ole koskaan tehnyt uunissa paistettua mantelijuustoa itse. Toimin vahvasti taustajoukoissa, mutta joka kerta kun tätä olemme syöneet, se on mieheni käsialaa. Resepti on aivan tekstin lopussa. 

Olen ollut kasvissyöjä yläasteelta lähtien. Olin nirso lihalle, tykkäsin eläimistä ja opettelin mitä tarkoittaa ’’eettiset syyt’’. Jossain vaiheessa tajusin, että minähän voin valita! Ja kuinka hyvältä tuntui silloin sanoa, että pidän eläimistä ja siksi en myöskään syö niitä. Toki nykyisin kiinnostuksen kohteeni ovat hyvin vahvasti terveydellisiä, ja se näkyy myös ruokavalinnoissani. En muista, että olisin joutunut tappelemaan asiasta äitini kanssa. Yhdessä kokeilimme soijarouhetta, tofua, papuja eri muodoissa. Onnistuneesti ja toisinaan myös vähemmän onnistuneesti. Vaikka hän toki otti kantaa valintoihini, ei hän koskaan pakottanut minua syömään lihaa, jota en halunnut. Silloin kananmuna ja maitotuotteet kuuluivat vielä ruokavaliooni.


Täytän pian 24 vuotta, joten se tekee 10 vuotta yläaste-ajoista. Uskomatonta että olen siinä vaiheessa, jossa voin sanoa tehneeni jotain kymmenen vuotta sitten. Voin ylpeänä kehua äitiäni mahtavaksi vegaanisen ruoan kokiksi. Ja onnistuu häneltä myös gluteeniton sellainen. Vaikka hän on itse vaatimaton ja kertoo olevansa aloittelija, niin muistutan äiti sinua:

Myös sinä olet tehnyt tätä jo kymmenen vuotta!

Ja kokemus näkyy lopputuloksessa, vai mitä mieltä olette kuvien herkuista? Siinähän ovat vasta alkupalat. 

Kuinka ihanaa onkaan mennä syömään, kun ei tarvitse murehtia omasta ruokailustaan, muiden asenteesta tai sanomisista. Myös isoäitini osaa googlettaa vegaaniohjeita ja suvun vanhin, 90 vuotias täti tekee kaalipiirakat tarvittaessa vegaanisena, oma aloitteisesti. Sukuun kuuluu myös paljon muita, jotka ottavat aina ruokavalioni huomioon sekä ovat myös itse kiinnostuneet tekemään niin makeaa kuin suolaista kasvisruokaa.

En koskaan vaadi muilta, että he tekisivät minulle sopivaa ruokaa erikseen, mutta voi kuinka mahtavaa on nähdä miten kasvissyönnistä kiinnostuneiden määrä kasvaa ja ihmisten tieto lisääntyy. Ja se, että en ole paikalla ainut joka valitsee kasvisruoan, on mielestäni ihanaa.  Ylä-asteella olin ainut kasvissyöjä jonka tunsin. Lukiossa tunsin yhden, itseni lisäksi. Nyt ympärilläni on monia ihmisiä, joilla on samankaltainen arvomaailma ja elämäntyyli kuin minulla. Voin onnekkaana kertoa, että lähimmät ystäväni kuuluvat näihin ihmisiin. Lisäksi olen lähiaikoina tavannut uusia tuttavuuksia, joista huomasin kyllä heti, että olemme samalta planeetalta.


Omat valinnat ja elämäntapa heijastuvat myös ympäristöön. Mutta vain, jos asenne on lempeä ja ymmärtäväinen. Kaikkien ei tarvitse olla kasvissyöjiä, mutta voi kuinka hienoa jos joku tekee kasvisruokaa, ja syö sitä kanssani, kun tulen kylään. Kaikkien ei myös tarvitse olla samaa mieltä asioista, mutta arvostan todella paljon avarakatseisuutta avoimuutta. Oma elämäntyyli heijastuu ympäristöön, mutta huomaan myös miten ympärilläni olevat vaikuttavat myös minuun. Hyvä niin, sillä ympärilläni on tällä hetkellä aivan mahtavia ihmisiä ja erityisesti perheeni ansaitsee kunniamaininnan. Kymmenen vuotta sitten halusin ruveta kasvissyöjäksi ja koen että se kymmenen vuotta kyllä näkyy voinnissani ja elämässäni vain positiivisena asiana. 

Maidottoman ruokavalion juustolautaset eivät onneksi ole tyhjiä. Minä ainakin valitsisin herkullisen pähkinäjuuston hetkessä eläinjuuston ohi. Ja hei, olen entinen juustotiskin työntekijä. Minä jos kukaan voin kertoa, että kyllä juustofriikkikin voi elää ilman juustoa, ja makuaisti muuttuu.

Alla oleva mantelifeta on suorastaan taivaallista, samoin kuin cashewtuorejuusto. Lisäksi suosikkejani ovat mm:




Paahdettu Mantelifeta
alkuperäinen resepti täällä.

145g manteleita (3.5-4dl)
3rkl sitruunamehua
1rkl oliivipurkin nestettä (tai sitruunamehua)
3rkl oliiviöljyä
1-2 valkosipulin kynttä
1 1/4tl suolaa
2.5dl vettä

(mustapippuria ja tilliä)

Tarjoiluun tuoretta tilliä ja sitruunamehua

Kuvassa oleva juusto on tehty kuorellisista manteleista. Kuorettomista tulee vaaleampi, hyvin kaunis lopputulos.

Kaada mantelit kulhoon, peitä ne runsaalla vedellä ja anna liota yön yli. Myös lyhyemmällä liotuksella tarvittaessa pärjää. Aiemmin olemme tehneet juustot myös liottamatta, mutta liottamalla saa pehmeämmän rakenteen ja massaa on helpompi työstää.

Valuta ylimääräinen vesi pois ja kaada mantelit tehosekoittimeen. Voit myös käyttää yleiskonetta tai tehokasta sauvasekoitinta. Kaada joukkoon muut ainekset ja sekoita massaa kunnes koostumus on kermainen ja sileä. Lisää halutessasi joukkoon tuoretta tilliä ja mustapippuria. Ne sopivat mahtavasti makuun! Harvoin painotan suolan käyttöä, mutta mantelifeta kaipaa parikseen suolaa ja sitä ei siis kannata jättää pois.

Lusikoi massa harsokankaaseen. Me käytämme ohutta keittiöpyyhettä, mutta myös vanha puhdas t-paita käy. Nosta reunat keskelle ylös ja pyöritä massa palloksi kankaan sisälle. Kiinnitä tiukasti kuminauhalla ja anna olla jääkaapissa yön yli. Kätevintä on laittaa pyöreä siivilä kulhon päälle, ja juustopallo siivilään.

Kuumenna uuni 200 asteeseen.

Nosta juusto jääkaapista ja aseta leivinpaperille. Paina kevyesti, jotta se saa kiekkomaisen muodon ja silota kädellä reunat. Paista noin 40min tai kunnes pinta alkaa olla kiinteämpi. Valmiin juustokiekon pinta on kevyesti ruskettunut ja rapea.

Anna jäähtyä täysin ja tarjoile tuoreen tillin kera. Syödessä, purista päälle vielä lisää sitruunamehua. Voit myös murentaa juuston esimerkiksi salaatteihin tai lämpimän ruoan joukkoon.

Nauti!



2 kommenttia

  1. Voi Liisa, voisin ryhtyä ihan täyspäiväiseksi kasvissyöjäksi jo sinun kauniiden kuviesi perusteella :)

    Blogin uusittu layout näyttää muuten todella hyvältä, onnea siitä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maria :) Sitä vaan kokeilemaan kasvisjuustoja!

      Poista

Kaunis kiitos kommentista!

Back to Top